torstai, 20. syyskuu 2012

AGI

Agilitytreeni, Esta.
Aika pitkälti malttiharjoitusta, sitä toivoinkin. Malttia mamille, paikallaoloa Estalle. Edellisessä koulutuksessa painotettiin rauhallista pyytämistä jonka opettelu olikin oma työnsä, tässä nykyisessä treenipaikassa annetaan käskyt napakasti, silleen miten olen niitä tottunut suustani päästelemäänkin. On vaan jotenkin niin vaikea vaihtaa moodia ja toisaalta, päätin jo aiemmin etten keksi tekosyitä tekosyiden perään, tuntui että treenissäkin sanoin jokaiseen 'kyllä se ennen..', 'kyllä se kotona..', 'kyllä se.. joskus..' Peiliin saa katsoa.

Ratatreeni, irtaantuminen harjoituksena, leijeröinti (este jää koirakon väliin mitä ei suoriteta). Esta ei hae nähtävästi niin hyvin kontaktiesteitä, vrt Kösti, joka ampaisee pienen kontaktin nähdessään heti sinne. Hyppy, hyppy, putken ohitus niin että minä jäi toiselle puolelle ja Esta meni suorittamaan A'n yksin. Kouluttaja ensin avusti A'n alkupäässä, menihän se koirakin sinne lopulta. Muutamasti päästiin kokeilemaan kunnollakin tuota kolmen sarjaa; kerran Esta karkasi kouluttajan luokse "Saisinko nakin?", kerran Est ampaisi täysillä putken vietäväksi ja kerran meni oikein, otti molemmat kontaktitkin, tosin, pomppasi kyllä pois loppukontaktista, mutta harjoituksena tuo olikin melko vaativa, meille ainakin.

Paikallaoloa. Kuinka jättää, kuinka käskyttää. Kotiläksynä mun varmuus ja koiraan luottaminen. Kun Esta jää, niin Esta jää ja pysyy kuin nakutettu. Kun Esta lähtee niin se lähtee heti, haahuillen. Paikan opettaminen tempun avulla, Sannilla aikanaan käytössä 'pelottaako?' eli koira istumaan jalkojen väliin. Vähän jo harjoiteltiin kentällä tuota ja onnistui, oli aika toimivan tuntuinen ratkaisu. Istu-käsky sellaisella varmuudella että koirahan jää. Ei vilkuilua taakse. Että tuo oli mulle kova paikka, miten musta on tullut niin epävarma?! Samaahan olen nyt huomannut Köstinkin kanssa, kumpikaan ei meinaa jäädä, ainakaan lähdössä. Hommaa ei sivuutettu mikä oli tosi jeesh, vaan siihen paneuduttiin.

Tunnin lopussa puolikaaressa olevat hyppy, hyppy, hyppy ja suora putki. Harjoiteltiin myös Estan kanssa leikkimistä, vinkuvalla pallolla palkkautumista. Palkkautuu kentän reunalla mutta on ehdollistunut liiaksi nameihin, ne on vaan niin helppoja ottaa mukaan ja antaa. Eipä tuolla ed paikassa ole edes koirat niin saaneet edes säntäillä, ihanan rentoa meininkiä tässä uudessa, vähän kuin ennen vanhaan. Itsenäisesti otettiin keinua, siinä Esta on taitava, menee reippaasti, odottaa vähän puolivälin jälkeen ja jatkaa loppuun. Otettiin keppejä, molemmilta puolilta, verkkoavustuksella. Ensimmäisellä kerralla meinasi hypätä yli mutta sitten hiffasi ja ai että kun kauniisti jo pujottelee!

Kotona parkkistreeniä Köstin kanssa. Paikallaanoloa, 'pelottaako?'-temppua, maahanmenoa, seuraamista. Seuraamisen alkeet on hyvät, käännös vasempaan parempi kuin oikealle, oikea melko väljä. Hidas hyvä, juoksu todella väljä. Sellaista 5-10 askelta kestää hyvällä kontaktilla herpaantumatta, pidän namia rinnan kohdalla kädessä (jossain vaiheessa nami vaihtunee suupalkaksi). Istu-maahan toimii, maahan liikkeestä hankala, ei meinaa millään mennä, lähinnä niiaa. Reipas vakuuttava istukäsky ja Köstikin jäi jopa 20s ajaksi paikalleen kun etenin ehkä noin 10m päähän. Pelottaako? meni nopeasti jakeluun, jotenkin ajattelin, että nousen vähintään ilmaan kun noin iso koira tulee töllistelemään jalkoväliin.

maanantai, 23. tammikuu 2012

AGI

Upea treeni-ilta taas, Kösti on aivan luonnonlahjakkuus, into agilityyn kasvaa koko ajan, tänään esteitä suoritettiin yksikseenkin jos unohduin höpisemään kouluttajan kanssa. (mielellään ei mitään ylimääräistä säntäilyä mutta jos nyt haluaa lähiputken mennä namun toivossa tai hypätä matalan riman yli niin se kakaralle sallittakoon)

Takaakiertoa muistuteltiin mieleen, hyvin sujui alkuun kun lähetin vaan paikaltaan, molemmin puolin (pitää itse vaan muistaa sitä 'väärääkin' puolta harjoittaa ettei aina vaan tokopuolta), mutta katsos keppanaa kun otettiin U-putki mukaan alkuun niin johan tuli hetkellinen stoppi, siihenkin sain selityksen pian, onneksi on kouluttaja ja sen silmät, käskin Köstin kiertää en_mitään, seisoin sillä tavoin siivekkeen edessä ettei koiran näkövinkkelistä ollut sinänsä mitään kierrettävää, kun muutin asentoa enemmänkin riman eteen niin johan kierrettiin taas kummasti.

Rengasta muisteltiin toisella harjoituskerralla, voisi sanoa että yksi lempiesteistä, otin omatoimisesti pian siihen mukaan takaakierron hyppyesteellä ja siitä suoraa linjaa renkaalle, valssasin väliin. Molemmin puolin säntäys vaan, rengas oli kuin palkka takaakierron jälkeen. Tässä kun jäätiin pohtimaan kouluttajan kanssa erinäisiä asioita (mitä aiemmat harrastuskoirat on tehneet etc.), Kösti hyppäsi sen takanaolevan hypyn, siitä seuraavan hypyn ja ampaisi vielä läpi pitkän putkenkin, sitten tuli kyselemään että mitäs nyt, mitäs nyt, saisiko namin, eikö.. ja sama uudestaan.

Kolmannella kerralla neljän esteen sarja. U-putki, valssilla hyppy, muutaman askelluksen päässä 180' hyppy ja rengas. Vauhti oli mieletön ja ah, lopussa oleva rengas oli taas niin mieletön palkka, tosin, kyllä nakkikin maistui.

Omatoimisesti otettiin takaakiertoa, putkea, näiden yhdistelmää ja keppejä (puolikkaat), sekin meni kuin olisi useinkin tehty, hakee hienosti oikeaa väliä, pujottelee käsiavulla nopsaan perässä. Ihan mieletöntä kun on noin palavasti syttyvä koira, tekee täysillä, tekee innolla. Omatoimitreeninä vielä agin ulkopuolelta istumista ja maahanmenoa, seuraamisen paikkakin on loksahtanut, imussa tulee vierellä, sitä vaan enempi vahvistamaan.

maanantai, 23. tammikuu 2012

NLY

Turku KV.

Kahdeksasta junnunartusta Kösti oli toinen arvosanalla EH. Yhdellekään ei jaettu ERIä ja puolet sai EH'n, joukossa oli myös Tyydyttävä. Tuomarina Hans Lehtinen. Arvostelun lisään myöhemmin.

Heidi esitti, Kösti oli taas liiaksi mun perään, mutta hienosti malttoi silti esiintyä, vähän otti häiriötä yhdessä vaiheessa kehän laidalta ja haukahti että olkaas hiljaa, minä esiinnyn. Se hännänheilutus kehässä on vaan niin <3 , koko ajan.

Samaisessa näyttelyssä kasvatti Sinna käyttöluokassa ERI3 (P, arvostelu?), kämppiksensä oli valioissa ensimmäinen ja voitti vieläpä nartut ollen VSP.

maanantai, 16. tammikuu 2012

AGI

Vähän alkukankeutta oli lähtiessä Köstin kanssa, päätin, että toistaiseksi ainakin menen treeneihin vain Köstin kanssa, en ota Estaa 'turvaksi' mukaan. Autoonmeno kotona lähinnä epäilytti, takkikin päälle puettuna. Luulen kylläkin, että Kösti oli enemmänkin väsyksissä tontilla peuhaamisesta (muutama tunti tongittiin pihamaata) kuin jännäämisestä.

Treeneissä meitä oli vain kolme ja saatiin reilusti treeniaikaa. Kösti meni kuin unelma, neiti niin nauttii agiliitämisestä; omaksuu uusia asioita, esteitä ja kuvioita kuin tuosta vaan, kuin olisi aina agilitya harrastanutkin. Harjoiteltiin muutamaa asiaa; ihan vaan mutkassa (90 astetta) hyppyä, kahden ja kolmen esteen sarjana; 180 asteen hyppyjä, näitäkin aluksi kaksi, lopulta lisättiin noin 90 asteen kulmassa oleva hyppy alkuun/loppuun. Takaakiertoa harjoiteltiin ihan uutena, tämä onkin sellainen, jonka haluan opettaa kunnolla, Sannin kanssa kun tässä nimenomaan tuli hidastamista, en luottanut koiraan eikä koira sitten oikein uskaltanut tehdä ja varsinkin myöhemmässä kisavaiheessa takaakiertojakin tulee. 'Kierrä' on siihen käskysanana.

Kotiläksyä. Puunkiertoa, molemmin puolin. Lisäksi mulle raksutettavaa, ohjaan isoa koiraa, ei ole mitään syytä kulkea kumarassa, selkä suoraksi! Toisekseen, hyppyesteiden, putkien, yms, kulkeminen on itsessään Köstille palkitsevaa, ei ole syytä höpöttää koko ajan 'hyppy hyvä, hyppy hyvä, putkeen putkeen hyvä hyvä hyvä..', ei tuota ole huomannut, sen huomaa, kun sen jätti pois. Onpa hiljaista. Ja Köstillä nousi vauhti rutkasti kun saa keskittyä eikä tarvitse katsella mitä mami höpäjää.

Kouluttaja vaihtui, tykkään kovasti tästä uudesta (aiemmin apukouluttajana olleesta), mukavasti potkii eteenpäin ja tsemppaa!

maanantai, 9. tammikuu 2012

AGI

Poikkeuksellisesti agitreeni sunnuntaina myöhään illasta, kovan pakkasen vuoksi en ottanut henkistä tukea Estaa ollenkaan hallille mukaan, jos nimittäin olisi taas möykännyt, ei olisi viitsinyt autoon viedä värjöttelemään. Miten sen kitinän saisi pois, ahistavaa.

Kösti oli alkuun melko pihalla ja säikkyi jonkin verran, ääniä enimmäkseen. Ensimmäinen meidän vuoro meni riman alle, valssia yritettiin, välipalkan avulla saatiin sujumaan mutta sitten ei enää maltettu jäädä istumaan, lopuksi ei edes enää istuttu ja vaan tuijoteltiin radasta sivuun. Puhalsin jutun poikki nja mentiin haukkaamaan itseluottamusta lisää lihapullien ja mielettömien kehujen säestyksellä, aina kun jossain haukkui koira, rämisi häkki tai muuta vastaavaa niin lihapullia & temppuja niin meni höpsötykset ohi.

Toisella treenivuorolla helpotettiin ja tehtiin pitkää suoraa putkea, sen päälle vinossa (ei kuitenkaan 90 astetta) kulmassa hyppy. Kivaa oli ja vauhti melkoinen. Teoriassa tsekattiin kontakteja, sitä harjoitellaan hiljalleen kotioloissa.

Odottaessa taas säikyttiin jotain käsittämätöntä, ja se selvitettiin; metallihäkki. Jos joku kulki siitä ohi ja häkki rämähti (oli melkoisen vanha harmaa rämisevä hökötys) tai Köstin oli oltava lähellä kosketusetäisyydellä niin ei ollut kivaa. Vähän tutkittiin lihapullien kanssa sitä mutta yli ei päästy. Messarissa joulukuun alussa rämisevät kaivonkannet aiheutti samaa reaktiota, liekö takiaisia menneisyydestä. Lupasin että sellaisen kanssa ei tarvitse mun läsnäollessa olla enää tekemisissä. Omana harjoitteluna istumista, maahanmenoa, niijaamista ja kontaktin lähtöä (etutassut kontaktilla), kentällä yhden hypyn kiertoa hyppy+kierto ja kierto+hyppyä vaihdellen. Kolmannessa treenissä hyppy, putki, hyppy, muutamalla toistolla, alkoi kakara väsymään ja lopetettiin kun intoa vielä oli.