Poikkeuksellisesti agitreeni sunnuntaina myöhään illasta, kovan pakkasen vuoksi en ottanut henkistä tukea Estaa ollenkaan hallille mukaan, jos nimittäin olisi taas möykännyt, ei olisi viitsinyt autoon viedä värjöttelemään. Miten sen kitinän saisi pois, ahistavaa.

Kösti oli alkuun melko pihalla ja säikkyi jonkin verran, ääniä enimmäkseen. Ensimmäinen meidän vuoro meni riman alle, valssia yritettiin, välipalkan avulla saatiin sujumaan mutta sitten ei enää maltettu jäädä istumaan, lopuksi ei edes enää istuttu ja vaan tuijoteltiin radasta sivuun. Puhalsin jutun poikki nja mentiin haukkaamaan itseluottamusta lisää lihapullien ja mielettömien kehujen säestyksellä, aina kun jossain haukkui koira, rämisi häkki tai muuta vastaavaa niin lihapullia & temppuja niin meni höpsötykset ohi.

Toisella treenivuorolla helpotettiin ja tehtiin pitkää suoraa putkea, sen päälle vinossa (ei kuitenkaan 90 astetta) kulmassa hyppy. Kivaa oli ja vauhti melkoinen. Teoriassa tsekattiin kontakteja, sitä harjoitellaan hiljalleen kotioloissa.

Odottaessa taas säikyttiin jotain käsittämätöntä, ja se selvitettiin; metallihäkki. Jos joku kulki siitä ohi ja häkki rämähti (oli melkoisen vanha harmaa rämisevä hökötys) tai Köstin oli oltava lähellä kosketusetäisyydellä niin ei ollut kivaa. Vähän tutkittiin lihapullien kanssa sitä mutta yli ei päästy. Messarissa joulukuun alussa rämisevät kaivonkannet aiheutti samaa reaktiota, liekö takiaisia menneisyydestä. Lupasin että sellaisen kanssa ei tarvitse mun läsnäollessa olla enää tekemisissä. Omana harjoitteluna istumista, maahanmenoa, niijaamista ja kontaktin lähtöä (etutassut kontaktilla), kentällä yhden hypyn kiertoa hyppy+kierto ja kierto+hyppyä vaihdellen. Kolmannessa treenissä hyppy, putki, hyppy, muutamalla toistolla, alkoi kakara väsymään ja lopetettiin kun intoa vielä oli.