Vähän alkukankeutta oli lähtiessä Köstin kanssa, päätin, että toistaiseksi ainakin menen treeneihin vain Köstin kanssa, en ota Estaa 'turvaksi' mukaan. Autoonmeno kotona lähinnä epäilytti, takkikin päälle puettuna. Luulen kylläkin, että Kösti oli enemmänkin väsyksissä tontilla peuhaamisesta (muutama tunti tongittiin pihamaata) kuin jännäämisestä.

Treeneissä meitä oli vain kolme ja saatiin reilusti treeniaikaa. Kösti meni kuin unelma, neiti niin nauttii agiliitämisestä; omaksuu uusia asioita, esteitä ja kuvioita kuin tuosta vaan, kuin olisi aina agilitya harrastanutkin. Harjoiteltiin muutamaa asiaa; ihan vaan mutkassa (90 astetta) hyppyä, kahden ja kolmen esteen sarjana; 180 asteen hyppyjä, näitäkin aluksi kaksi, lopulta lisättiin noin 90 asteen kulmassa oleva hyppy alkuun/loppuun. Takaakiertoa harjoiteltiin ihan uutena, tämä onkin sellainen, jonka haluan opettaa kunnolla, Sannin kanssa kun tässä nimenomaan tuli hidastamista, en luottanut koiraan eikä koira sitten oikein uskaltanut tehdä ja varsinkin myöhemmässä kisavaiheessa takaakiertojakin tulee. 'Kierrä' on siihen käskysanana.

Kotiläksyä. Puunkiertoa, molemmin puolin. Lisäksi mulle raksutettavaa, ohjaan isoa koiraa, ei ole mitään syytä kulkea kumarassa, selkä suoraksi! Toisekseen, hyppyesteiden, putkien, yms, kulkeminen on itsessään Köstille palkitsevaa, ei ole syytä höpöttää koko ajan 'hyppy hyvä, hyppy hyvä, putkeen putkeen hyvä hyvä hyvä..', ei tuota ole huomannut, sen huomaa, kun sen jätti pois. Onpa hiljaista. Ja Köstillä nousi vauhti rutkasti kun saa keskittyä eikä tarvitse katsella mitä mami höpäjää.

Kouluttaja vaihtui, tykkään kovasti tästä uudesta (aiemmin apukouluttajana olleesta), mukavasti potkii eteenpäin ja tsemppaa!