Agilitytreeni, Esta.
Aika pitkälti malttiharjoitusta, sitä toivoinkin. Malttia mamille, paikallaoloa Estalle. Edellisessä koulutuksessa painotettiin rauhallista pyytämistä jonka opettelu olikin oma työnsä, tässä nykyisessä treenipaikassa annetaan käskyt napakasti, silleen miten olen niitä tottunut suustani päästelemäänkin. On vaan jotenkin niin vaikea vaihtaa moodia ja toisaalta, päätin jo aiemmin etten keksi tekosyitä tekosyiden perään, tuntui että treenissäkin sanoin jokaiseen 'kyllä se ennen..', 'kyllä se kotona..', 'kyllä se.. joskus..' Peiliin saa katsoa.

Ratatreeni, irtaantuminen harjoituksena, leijeröinti (este jää koirakon väliin mitä ei suoriteta). Esta ei hae nähtävästi niin hyvin kontaktiesteitä, vrt Kösti, joka ampaisee pienen kontaktin nähdessään heti sinne. Hyppy, hyppy, putken ohitus niin että minä jäi toiselle puolelle ja Esta meni suorittamaan A'n yksin. Kouluttaja ensin avusti A'n alkupäässä, menihän se koirakin sinne lopulta. Muutamasti päästiin kokeilemaan kunnollakin tuota kolmen sarjaa; kerran Esta karkasi kouluttajan luokse "Saisinko nakin?", kerran Est ampaisi täysillä putken vietäväksi ja kerran meni oikein, otti molemmat kontaktitkin, tosin, pomppasi kyllä pois loppukontaktista, mutta harjoituksena tuo olikin melko vaativa, meille ainakin.

Paikallaoloa. Kuinka jättää, kuinka käskyttää. Kotiläksynä mun varmuus ja koiraan luottaminen. Kun Esta jää, niin Esta jää ja pysyy kuin nakutettu. Kun Esta lähtee niin se lähtee heti, haahuillen. Paikan opettaminen tempun avulla, Sannilla aikanaan käytössä 'pelottaako?' eli koira istumaan jalkojen väliin. Vähän jo harjoiteltiin kentällä tuota ja onnistui, oli aika toimivan tuntuinen ratkaisu. Istu-käsky sellaisella varmuudella että koirahan jää. Ei vilkuilua taakse. Että tuo oli mulle kova paikka, miten musta on tullut niin epävarma?! Samaahan olen nyt huomannut Köstinkin kanssa, kumpikaan ei meinaa jäädä, ainakaan lähdössä. Hommaa ei sivuutettu mikä oli tosi jeesh, vaan siihen paneuduttiin.

Tunnin lopussa puolikaaressa olevat hyppy, hyppy, hyppy ja suora putki. Harjoiteltiin myös Estan kanssa leikkimistä, vinkuvalla pallolla palkkautumista. Palkkautuu kentän reunalla mutta on ehdollistunut liiaksi nameihin, ne on vaan niin helppoja ottaa mukaan ja antaa. Eipä tuolla ed paikassa ole edes koirat niin saaneet edes säntäillä, ihanan rentoa meininkiä tässä uudessa, vähän kuin ennen vanhaan. Itsenäisesti otettiin keinua, siinä Esta on taitava, menee reippaasti, odottaa vähän puolivälin jälkeen ja jatkaa loppuun. Otettiin keppejä, molemmilta puolilta, verkkoavustuksella. Ensimmäisellä kerralla meinasi hypätä yli mutta sitten hiffasi ja ai että kun kauniisti jo pujottelee!

Kotona parkkistreeniä Köstin kanssa. Paikallaanoloa, 'pelottaako?'-temppua, maahanmenoa, seuraamista. Seuraamisen alkeet on hyvät, käännös vasempaan parempi kuin oikealle, oikea melko väljä. Hidas hyvä, juoksu todella väljä. Sellaista 5-10 askelta kestää hyvällä kontaktilla herpaantumatta, pidän namia rinnan kohdalla kädessä (jossain vaiheessa nami vaihtunee suupalkaksi). Istu-maahan toimii, maahan liikkeestä hankala, ei meinaa millään mennä, lähinnä niiaa. Reipas vakuuttava istukäsky ja Köstikin jäi jopa 20s ajaksi paikalleen kun etenin ehkä noin 10m päähän. Pelottaako? meni nopeasti jakeluun, jotenkin ajattelin, että nousen vähintään ilmaan kun noin iso koira tulee töllistelemään jalkoväliin.